Suomen pitäisi olla matkalla "sivistykseen perustuvaan osaamisyhteiskuntaan". Monilta kuntapäättäjiltä ja päätösten virkamiesvalmistelijoilta tämänkaltainen visio on kadonnut. Sen sijaan on tullut pienten ja keskisuurten koulujen hävittämisvimma. Tilalle rakennetaan suuria koulukeskuksia, oikeita koulutehtaita, joiden luokkiin lapset ja nuoret sullotaan. Päätökset tehdään lyhytnäköisesti liiketalouden kaavoin, ottamatta huomioon niiden pitkäaikaisvaikutuksia, paikallisia olosuhteita, kansalaismielipiteitä ja tutkimustietoa.
Kouluverkon harvennus lopettamalla pieniä kouluyksiköitä on vastoin hallituksen virallista koulutuspolitiikkaa. Tämä ilmenee mm. opetusministeri Tuula Haatainen vastauksesta (7.6.2005) kokoomuksen välikysymykseen: "Hallituksen keskeinen tavoite on vahvistaa lapsille ja nuorille turvallinen ja terveellinen kasvu- ja oppimisympäristö" sekä edelleen "Hallituksen tavoitteena on, että yhtäkään lasta tai nuorta ei päästetä syrjäytymään". Vastauksessaan opetusministeri linjasi myös kouluverkon kehittämislinjaa, jossa on otettava lähtökohdaksi se, että "koulutuksen laatu ja monipuolisuus voidaan turvata kaikille lapsille".
Suuria kouluyksiköitä ei voi puolustaa edes kustannustehokkuuteen nimissä. Sen ovat todistaneet tutkimukset, joissa on selvitetty eri kokoisten koulujen toimintaa. On näyttöä siitä, että pienissä kouluissa, ei ainoastaan pienissä luokissa, saavutetaan parempia tuloksia. Pienten koulujen ilmapiiri on parempi. Oppilaiden asenteet kouluun ovat paremmat pienessä koulussa ja oppilailla ilmenee vähemmän negatiivista käyttäytymistä kuin suurissa kouluissa. Pienissä kouluissa syntyy yhteenkuuluvuuden tunne, kehittyy vastuuntunto sekä parempi itsetunto ja itseluottamus kuin suurissa kouluissa. Pieni koulu on parempi ympäristö myös ihmissuhteiden kehittymiselle. Pienissä kouluissa opettaja-oppilassuhteille on luonteenomaista välittäminen ja toisten huomioon ottaminen. Opettajien asenteet työhön sekä johtajuus on parempaa pienissä kuin suurissa kouluyksiköissä. Myös vanhemmat osallistuvat enemmän koulun toimintaan pienissä kouluyksiköissä. Koulun pitäminen pienenä edistää oppilaiden välistä tasa-arvoa.
Koulutukseen kannattaa sijoittaa, sillä esim. USA:ssa on osoitettu, että yhden dollarin sijoitus voi tuottaa jopa yli 17 dollarin hyödyn. Erityisen kannattava sijoitus on varhaisvuosien koulutuksen laadun parantamisessa, jolloin voidaan tehokkaimmin ennalta ehkäistä syrjäytyminen. Tällöin säästetään sosiaalituessa, estetään rikollisuutta, työllistymistä, jatko-opintoihin pääsemistä jne. Ei olekaan ihme, että esim. Yhdysvalloissa on vahva pyrkimys pienempiin kouluihin. Small is Beautiful -liikettä on lähtenyt tukemaan mm. Gatesin säätiö 670 miljoonalla dollarilla, jotta Los Angelesin alueelle jokainen koulu (high school) voidaan jakaa kahtia ja perustaa 1600 uutta pienempää koulua.
Kaikilta suomalaisilta edellytetään yhä parempaa osaamista. Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus asettaa uusia haasteita ja tehtäviä kasvatusjärjestelmille myös globaalisti. Suomella olisi paljon annettavaa muulle maailmalle. Suomalaisesta koulutuksesta on kehitettävissä vientiin kelpaava menestystuote, oikea brandi, jos pystymme jatkuvasti kehittämään koulutusta vastaamaan ajan haasteisiin. Yhteiskunnallisten epäkohtien, rikollisuuden, työttömyyden ym. vähentäminen haastaa myös koulutuksen. Elinikäisen oppimisen haasteet on otettava todesta. Yhteiskunnallinen lukutaito on jotakin enemmän kuin perinteinen lukutaito, jota kouluissa on opetettu. Se sisältää tutkimuksellisia valmiuksia, ongelmien havaitsemisen kykyjä, niiden ratkaisutaitoja; toiminnallisuutta, oikeita asenteita, yhteistyötaitoja, eettistä vastuullisuutta muita ihmisiä ja ympäristöä kohtaan sekä tervettä itsetuntoa.
Koulutuksen haasteet ovat suuret ja koulutuksen merkitys suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle strategisesti ensiarvoisen tärkeä. Kaikki kunnat eivät näy selviävän tästä tehtävästä. Olisiko kaikki koulutus saatava suoraan valtion hallintaan niin kuin yliopistokoulutuskin jo on?
Eira Korpinen
Kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori
Jyväskylän yliopisto